Wikipedia

Vasemmistoliitto (Vas.) on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen puolue. Vasemmistoliitto sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 17 kansanedustajaa ja se on siten Suomen neljänneksi suurin puolue.

Puolue luotiin Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen pohjalle. Myöhemmin myös Demokraattisen vaihtoehdon kansanedustajat liittyivät puolueeseen.

muokkaa Politiikka

Vuoden 2007 kesäkuussa hyväksytty periaateohjelma määrittelee Vasemmistoliiton perusarvoiksi tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen sekä sijoittaa puolueen kolmanteen vasemmistoon erottautuen sosiaalidemokraateista ja kommunisteista. Puolue julkaisee Kansan Uutiset -lehteä. Puolueen puheenjohtaja on Paavo Arhinmäki.

Vuoden 2007 puoluekokouksessa hyväksytty periaateohjelma määrittelee Vasemmistoliiton perusarvoiksi tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen. Se jatkaa siten vuoden 1998 puoluekokouksen punavihreää ja yleisvasemmistolaista ohjelmaa. Tätä ennen puolueella ei ollut virallista periaateohjelmaa. Puolueen periaateohjelman mukaan kolmea perusarvoa voi edistää ainoastaan demokratiassa, jota on vahvistettava.

Vasemmistoliiton periaateohjelma sijoittaa puolueen kolmanteen vasemmistoon: ”Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu ja ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa.”^[3]

Periaateohjelmassa puolue haluaa haastaa globaalin kapitalismin esittämällä sille solidaarisen ja kestävän vaihtoehdon. Tämä edellyttää oikeudenmukaista maailmantaloutta ja demokratian lisäämistä. Puolue on huolissaan myös eriarvoisuuden lisääntymisestä Suomessa. Kehittääkseen hyvinvointivaltiota ja sopimusyhteiskuntaa puolue ilmoittaa haluavansa rajoittaa kapitalismin ylivaltaa. Ohjelman mukaan pätkä-, osa-aika- ja vuokratöillä keinottelulle ja työelämän ehtojen huonontamiselle tarvitaan vahva vastavoima ammattiyhdistysliikkeestä.

Vasemmistoliitto haluaa edistää myös ihmisten välistä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta perheessä, työelämässä ja yleensä yhteiskunnassa niin, että oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet eivät riipu sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Vasemmistoliitto toivottaa periaateohjelmassa maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Puolue korostaa oikeutta työhön ja toimeentuloon kaikille.

Vasemmistoliitto on vaatinut raskaampaa alkoholiverotusta.^[4] Vasemmistoliitto on vastustanut kauppojen oikeutta olla auki viikonloppuisin.^[5]

Periaateohjelman mukaan Vasemmistoliitolle ei riitä pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan se tavoittelee arkipäivässä toteutuvaa tasa-arvoa. Uskontoihin puolue suhtautuu neutraalisti.

Aatteellisesti puolue katsoo samaistuvansa sosialismiin, mutta sanoo sanoutuvansa irti ”sosialismiin liitetystä totalitarismista”.^[3]

muokkaa Euroopan unioni

Vuoden 2008 mielipidetutkimuksen mukaan vasemmistoliittolaiset ovat perussuomalaisten jälkeen EU-vastaisimpia.^[6] Vasemmistoliittolaiset suhtautuvat muita puolueita kielteisemmin euron käyttöön valuuttana. Alle neljäsosa pitää euroa hyvänä asiana.^[7] Vasemmistoliitto on kampanjoinut sosiaalisen Euroopan puolesta tarkoittaen tällä sitä, että Euroopan unionin integraatiossa olisi huomioitava myös sosiaaliset kysymykset eikä yhdentymistä pitäisi tehdä vain talouden ehdoilla.

muokkaa Energiapolitiikka

Vasemmistoliitto kirjasi vuoden 2007 puoluekokouksessa periaateohjelmaansa vaatimuksen ydinvoiman ja fossiilisten polttoaineiden käytön asteittaisesta lopettamisesta. Vielä vuonna 2001 varsinkin ammattiyhdistys-siipi yritti ajaa puoluekokouksessa läpi myönteistä ydinvoimakantaa, mutta se hävisi äänestyksen.

Vasemmistoliiton kannattajat ovat muita halukkaampia lisäämään energiariippuvuutta Venäjästä.^[7]

muokkaa Historia

muokkaa Perustaminen

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3 500 kannattajaa.^[8]

Uuden puolueen takana olivat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) sekä Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (SNDL).^[9] Mukaan tulivat myös (SKP:stä ja SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (Deva) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan^[9] ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Aluksi puhuttiin laaja-alaisesta ”vasemmistoliitosta”, kunnes nimi 1989 vakiintui. Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Vasemmistoliittoa perustettaessa puolueeseen tuli mukaan varsin erilaisia aineksia. Yksi Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista — syynä oli entisen SKP:n vähemmistön mukaantulo.^[10] Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun puolivälissä ja perustivat SKP:n uudelleen.

muokkaa Hallituspuolueena

Vasemmistoliitto osallistui sekä Paavo Lipposen ensimmäiseen (1995–1999) että toiseen (1999–2003) hallitukseen pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Puoluekokouksessa 1995 vain 17 viidestäsadasta edustajasta äänesti hallitukseen osallistumista vastaan.^[8] Kulttuuriministerinä toiminut Andersson joutui väistymään hallituksesta syyskuussa Suvi-Anne Siimeksen tultua valituksi puoluejohtajaksi.^[11]

Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä heti kauden alussa 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Nämä perustivat sitten oman eduskuntaryhmänsä, Vasemmistoryhmän (Va-r). Ennen seuraavia eduskuntavaaleja kapinalliset kuitenkin hyväksyttiin takaisin ja asetettiin ehdokkaiksi.^[12]

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen Vasemmistoliitto ei päässyt hallitukseen — vaikka haluja olisikin ollut^[13] — sillä Anneli Jäätteenmäen hallituksesta tehtiin edeltäjiä kapeapohjaisempi punamultahallitus.

muokkaa Viialaisen yhdistämishanke

Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri (1990–1995) ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Viialainen oli esittänyt vastaavaa usein aikaisemminkin. Ennen yhdistyksen perustamista kiersi vasemmistopiireissä aihetta käsitellyt Viialaisen ja Timo Roppolan kirjoittama muistio.^[10] Keskustellessaan muistiosta puoluehallitus katsoi, ettei yhdistämiselle ollut asiallisia perusteita tai kannatusta.^[14] Viialainen erosi Vasemmistoliitosta viimein keväällä 2006 katsottuaan ”maltillisten voimien joutuneen puolueessa tappiolle”.^[15]

muokkaa Siimeksen ero

Maaliskuussa 2006 Vasemmistoliittoa vuodesta 1998 johtanut Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään. Erimielisyyksiin puolueensa kanssa ajautunut puheenjohtaja osoitti erotessaan syyttävän sormensa Vasemmistoliiton ”entisiin taistolaisiin”, jotka hänen mielestään jarruttivat välttämättömiä uudistuksia.^[16]

Siimes oli kritisoinut tovereitaan julkisuudessa usein jo aiemmin, mutta kulminaatiopisteeksi muodostui puolueen eduskuntaryhmän ottama kanta kriisinhallintalain käsittelyssä. Ryhmän enemmistö vaati, että EU:n taistelujoukkojen käyttöön tulisi olla suomalaisten osalta Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus.^[17]

Suvi-Anne Siimes antoi virallisen eroilmoituksensa puoluehallituksen kokoukselle 2. maaliskuuta 2006. Eron myöntänyt hallitus päätti esittää huhtikuussa kokoontuvalle puoluevaltuustolle ylimääräistä puoluekokousta toukokuuksi.^[18]

muokkaa Puheenjohtajan valinta keväällä 2006 ja kesällä 2007

Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 13. toukokuuta 2006 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa kansanedustaja ja entinen kuntaministeri Martti Korhonen. Äänestyksessä toiseksi sijoittui 29-vuotias helsinkiläinen eduskunta-avustaja Paavo Arhinmäki. Toisella kierroksella Korhonen sai 273 ja Arhinmäki 150 ääntä. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat lisäksi Markus Mustajärvi (69 ääntä), Katja Syvärinen (55 ääntä) ja Erkki Virtanen (21 ääntä).^[19]

Varsinaisessa puoluekokouksessa kesällä 2007 Helsingin kulttuuritalolla Korhonen valittiin jatkokaudelle yksimielisesti ilman vastaehdokasta. Sen sijaan varapuheenjohtajista äänestettiin: ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja toiseksi varapuheenjohtajaksi riihimäkeläinen lähihoitaja ja kaupunginvaltuutettu Aino-Kaisa Pekonen. Puoluesihteeriksi valittiin Sirpa Puhakka ja puoluevaltuuston puheenjohtajaksi Katja Syvärinen.

muokkaa Eurovaalit 2009 ja puheenjohtajan vaihdos

Heikosti menneiden Eurovaalien jälkeen puheenjohtaja Martti Korhonen ilmoitti eroavansa 10. kesäkuuta 2009 pitämässään tiedotustilaisuudessa välittömästi puolueen puheenjohtajan paikalta. Puolueen vetovastuun otti 1. vpj. Paavo Arhinmäki.^[20] Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Paavo Arhinmäki 27. kesäkuuta järjestetyssä ylimääräisessä puoluevaltuustossa.^[21]

muokkaa Organisaatio

Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Kokouksissa hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus.

Vasemmistoliitossa on tällä hetkellä noin 10 000 jäsentä.^[22] 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000.^[8]Puolueen järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Vasemmistoliitolla on 15 piirijärjestöä. Vasemmistoliiton naisjärjestö on Vasemmistonaiset. Nuorisotyötä tekee puolueesta riippumaton, itsenäinen Vasemmistonuoret ja varhaisnuorisotyötä Suomen Demokratian Pioneerien Liitto. Vasemmistoliiton sivistysjärjestö on Kansan Sivistystyön Liitto. Vasemmistoliiton samoin kuin sen edeltäjien päätearkistona toimii Kansan Arkisto, joka on kaikille avoin yksityinen keskusarkisto.

muokkaa Tiedonvälitys

Puolueen pää-äänenkannattaja on kerran viikossa ilmestyvä Kansan Uutiset. Vuonna 1957 ilmestymisensä aloittaneesta lehdestä tehtiin puolueen äänenkannattaja elokuussa 2000, mutta käytännössä lehti oli vastaavassa roolissa myös 1990-luvun. Vuonna 2004 aloitti ilmestymisensä puolueen verkkolehti Verstas. Vasemmistoliittoa lähellä olevia aluelehtiä ovat Porissa ilmestyvä Satakunnan Työ ja oululainen Kansan Tahto. Ruotsinkielistä vasemmistoa palvelee Ny Tid. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä julkaisi aiemmin tiedotuslehteä Vau!^[23].

muokkaa Kansainväliset suhteet

Vasemmistoliitolla on läheiset suhteet moniin eurooppalaisiin vasemmistopuolueisiin. Euroopan parlamentissa puolue kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Pohjoismaiden neuvostossa Vasemmistoliitto toimii Vasemmistososialistisessa vihreässä ryhmässä (VSG).

1. helmikuuta 2004 Vasemmistoliitto oli perustamassa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoa (NGLA) Reykjavikissa yhdessä Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan veljespuolueiden kanssa.^[8]

Vasemmistoliitto kuuluu 1991 perustettuun Uuteen eurooppalaiseen vasemmistofoorumiin (NELF), jonka kahdesti vuodessa järjestettäviä kokouksia on pidetty myös Suomessa.

muokkaa Nykyiset kansanedustajat

katso myös puolueen kaikki kansanedustajat

muokkaa Eduskuntaryhmän puheenjohtajat

• Esko Helle (1990–1997)
• Martti Korhonen (1997–1999, 2004–2006)
• Outi Ojala (1999–2004)
• Annika Lapintie (2006–)

muokkaa Mepit

• Inna Ilivitzky (1999)
• Esko Seppänen (1996–2009)
• Marjatta Stenius-Kaukonen (1995–1996)
• Outi Ojala (1996–1999)

muokkaa Piirijärjestöt

muokkaa Vaalimenestys

muokkaa Lähteet

muokkaa Aiheesta muualla

• Vasemmistoliiton internetsivut
• Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
• Verstas (Vasemmistoliiton verkkolehti)
• Uusi vasemmisto (MEP Esko Seppäsen tiedotuslehti)
• Kai Hirvasnoro: Päivänkakkaramiehiä, ay-konservatiiveja ja änkyröitä. Fraktiot taistelevat 15-vuotiaassa Vasemmistoliitossa (Kansan Uutiset Viikkolehti 15.4.2005)
• Vasemmistoliiton ohjelmat (Pohtiva)